sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Mitä joulu minulle merkitsee?

Helsinki on tänä vuonna näyttänyt parastaan mitä jouluvaloihin tulee. En ole koskaan nähnyt Suomessa yhtä upeita jouluvaloja kuin mitä Esplanadilla on tänä vuonna. Ihana valonpilkahdus keskellä harmaata ja sateista kaupunkia. Luntakaan ei ole täällä päin näkynyt ja mä olen oikeastaan jo tottunut ajatukseen lumettomasta joulusta. Aikaisemmin viikolla juotiin ystäväni Ainon kanssa joulujuomia Espalla ja joulufiilis oli taattu.


Joulu on aina ollut minun lempijuhlapyhäni. Joulussa on tunnelmaa ja jouluun liittyy paljon muistoja. Ihania kauniita muista ja myöskin vähän kipeämpiä. Muistan kaikki lapsuudeni joulut jotka vietettiin Espoossa isovanhempieni luona. Sen kun isoisäni aina kertoi serkkujeni koiran karanneen ja hänen lähtevän etsimään koiraa ja hetken päästä joulupukki tulikin kylään. Ne joulut jotka vietettiin teininä Kuusamon mökillämme ja isoisäni edelleen pukeutui joulupukin partaansa, vaikka me lapsenlapset olimme jo melkein aikuisia.

Muistan sen joulun kun kaksi päivää ennen aattoa haettiin koiranpentumme kotiin pitkän odotuksen jälkeen ja miten vuoroteltiin öisin siitä, että kuka nukkui lattialla koiran vieressä. Muistan ne joulut kun koirallamme oli kaulassa punainen silkkinauha sekä ne hetket kun hän osasi itse avata pakettinsa. Muistan sen joulun 12 vuotta myöhemmin kun koiramme oli juuri nukkunut pois ja äitini halusi piristää minua ja tuli hakemaan minua lentokentältä ja vastassa oli myös ihana Jackrusselpentu joka on siitä asti ilahduttanut perheeni arkea hoitokoirana.



Muistan sen joulun kun minulla oli kunnia toimia Oulun Luciana ja sain kiertää viikon sairaaloita ja vanhainkoteja tuoden muille ihmisille iloa ja joulun tunnelmaa. Muistan miten vaikeaa se oli minulle, koska muistin edelleen sen joulupäivän kun viimeisen kerran halasin isoäitiäni ja hänen silmälasinsa painoivat poskeani niin, että sattui mutta sekään ei haitannut sillä tiesin halaavani häntä viimeisen kerran. Muistan sen joulun kun Joonas matkusti koko yön bussilla Helsingistä Ouluun jotta voisimme viettää joulua yhdessä.

Kuten sanoin, niin ihania kuin myös vähän kipeämpiä muistoja mutta silti omalla tavallaan kaikki todella kauniita muistoja. Jouluna perheen tärkeys aina korostuu ja joka joulu me kokoonnutaan jonain päivänä yhdessä vanhempieni luokse Ouluun ja syödään jouluateria, juodaan viiniä ja availlaan paketteja yhdessä. Joka joulu istun nahkaisessa nojatuolissa Rieslinglasi kädessä ja mietin miten onnekas olen siitä, että perheeni on niin läheinen ja kaikki viihdytään niin hyvin toistemme seurassa. Joulu on erityisen tärkeää aikaa sillä silloin on monesti ainoa kerta vuodesta kun lähden lapsuudenkotiini.


Ennen jouluaattoa muistan myös aina edesmenneitä isovanhempiani ja käyn hautausmaalla viemässä kynttilöitä. Joillakin joulunvietto alkaa joulurauha julistuksesta, joillakin taas Lumiukko -piirretystä. Minulla se alkaa siitä kun hiljennyn hautausmaalla.

Ihanaa joulunodotusta kaikille! :)

Kuvat: Aino

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, millä objektiivilla nämä on kuvattu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvat on otettu Canon 50mm f/1.2 -objektiivillä. Tämä objektiivi on ehdottomasti eniten käyttämäni objektiivi. :)

      Poista
  2. Kiva postaus ja hyviä kuvia, sekä sinulla että Ainolla.

    VastaaPoista
  3. Ai kamala mua alko itkettämään tää postaus! Tuli miettineeksi kaikkia omia juttuja ja omaa perhettä samalla. Huhhuh. Noh, laitetaan osittain raskaushormoonien piikkiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä joulussa on aina kaiken ilon ohella olemassa pieni haikeus. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään sitä miten onnekas on ja mitä itsellään on mutta samalla tulee sitten toki mietittyä niitä läheisiä jotka eivät enää ole läsnä. Pieni herkistyminen on ihan ok! ;)

      Poista
  4. Wow kuin hyvin kirjotettu postaus ja ihana blogi muutenkin!❤ Liityn ehdottomasti lukijaksi!
    Käy kurkkaa jos kiinnostaa:
    sallimaista.blogspot.fi :)

    VastaaPoista