maanantai 2. toukokuuta 2016

Irti ostoriippuvuudesta

Jokainen käyttää rahansa siihen ja sillä tavalla mistä itse nauttii eniten. Mä olen viimeisen kolmen vuoden aikana tullut aika hyväksi säästäjäksi. Olen tietoisesti ja systemaattisesti säästänyt rahaa siitä asti kun muutin pois kotoa mutta aikaisemmin olen ollut herkempi tyhjentämään säästötiliäni eri hankintoihin.

Nykyään olen tosi harkitsevainen ja nyt on itseasiassa mennyt kaksi kuukautta, että en ole ostanut mitään välttämättömyyksien lisäksi (lue ruoka). Tuntuu ihan älyttömän hyvältä.

Paras vinkkini säästämiseen on se, että kannattaa laskea seuraavan kuukauden kulut aina etukäteen ja miettiä valmiiksi summa jonka siirtää säästötilille. Kuukausipalkkaisilla on helpompaa tässä kun saatava summa on aina sama mutta itsekin lasken aina tulevat työtuntini etukäteen ja tiedän tasan paljon minulle tulee palkkaa joka kuukausi. Laitan kuukautta ennen kalenteriini palkkapäivän kohdalle paljon lähtee säästötililleni ja tämä onkin tullut tavaksi. En ajattele sitä sen enempää kuin laskujen maksamistakaan, se on välttämättömyys mikä pitää hoitaa. Raha joka ei kummittele mielessä. Ajattelen sen niin, että tämä raha on automaattisesti pois minulta enkä niin, että mitä voisin tällä rahalla saada jos sen käyttäisin heti. Saan älyttömästi voimaa siitä kun nään säästötilini kasvavan, vaikka en edes tietäisi mihin säästän.

Tämä shoppailulakkoni lähti ihan hetken mielijohteesta ja olin itseasiassa varma, että en selviä tästä tavoitteesta minkä itselleni asetin. Tarkoitus on siis vielä kuukauden jatkaa tätä ja tulevalla Italian matkalla sitten vähän shoppailla jos mieli tekee.

Tämä kokeilu on näkynyt arjessani yllättävillä tavoilla. Olen tullut entistä nirsommaksi ja voin jopa sanoa, että kaikki ostoksiin liittyvät mieliteot ovat hävinneet. Voin hyvin kierrellä ystävieni kanssa vaatekauppoja ilman, että kävisi mielessäni, että ostaisin jotain. Luulin, että tämä olisi minulle vaikeampaa ja siksi annoin itselleni luvan ostaa kolme asiaa näiden kolmen kuukauden aikana kunhan osaisin perustella niiden hankinnan. Erään kausiväreihin kuuluvan kynsilakan kanssa olen joutunut puremaan hammasta mutta perusteluksi ei vaan riitä, että se on ihana. Minä en tarvitse sitä. En siis ole käyttänyt yhtäkään noista kolmesta ostomahdollisuudesta enkä enää suunnittele edes käyttäväni niitä.



Tähän väliin on myös pakko myöntää, että hääsuunnitelmat vierottavat myös halua shoppailla sillä priorisoin häät muun tavaran yli. Ihmettelen aina sitä kun kaverit kertovat, että säästäminen on mahdotonta kun taas itse voin ylpeänä sanoa, että reilu kuukaudessa saatiin mieheni kanssa maksettua hääpaikkamme 2000 euron varausmaksu. En ole ikinä säästänyt näin nopeassa ajassa noin paljoa rahaa, mutta me tehtiin se. En sano etteikö se tehnyt tiukkaa mutta määrätietoisella säästämisellä me onnistuttiin siinä ja maksu suoritettiin viikkoa ennen laskun eräpäivää. Kaikki on kiinni priorisoinnista.

Tämän testin paras tunne on ollut se, että minä olen tyytyväinen kaikkeen siihen mitä minulla on. Minä en koe tarvitsevani lisää materiaa samalla tavalla kun ennen. Näen nykyään asian niin, että olen usein shoppaillut siksi, että yritän kompensoida jotain tunnetta. Shoppailut siksi, että yritän piristää itseäni. Silloinkin kun olen ollut todella iloinen olen shoppaillut, koska olen halunnut tehdä päivästä täydellisen. En ole tarvinnut mitään mutta olen ostanut ostamisen ilosta. Tällainen ajattelutapa ei johda kovin pitkälle ja olen iloinen, että olen osannut lopettaa sen.

Ensi vuonna kun meidän häät ovat ohi aion alkaa myös rahastojen kautta säästämään. Se on ollut unelmani pitkään. Mietin jo nyt alle kolmekymppisenä omaa eläkettä ja niiden rahastojen kautta ajattelin nimenomaan säästää eläkettä varten. Tässä iässä kun miettii jo tällaisia asioita ehtii eläkeikään mennessä aika kiva summa kertyä, vaikka kuukausitasolla säästettävä summa olisi pieni.

Shoppailu on kivaa silloin kun oikeasti tarvitsee jotain. Uudet farkut rikkinäisten tilalle on ihan okei. Teininä mulla saattoi olla 25 paria farkkuja (nyt en edes liiottele!) joista käytin viittä paria. Tuollaiseen ei toivottavasti ole ikinä paluuta vaan ne viisi koko ajan käytössä olevaa paria riittää oikein hyvin.

Parhaat vinkkini ostoriippuvuudesta irti pääsemiseen ovat:

1. Mieti mikä sinulle on tärkeää. Priorisoi.

2. Älä tee heräteostoksia. Älä osta tuotetta heti ensinäkemältä vaan jos oikeasti haluat tuotteen jaksat kyllä palata kauppaan myöhemmin ostamaan sen. Yleensä itse nukun vähintään yön yli ja mietin.

3. Käy säännöllisesti läpi vaatekaappisi jotta huomaat mitä sinulla jo on. Itse olen ainakin huomannut, että mitä vähemmän vaatteita minulla on, sen tyytyväisempi olen ollut. Vaatteet joille tulee vain yksi käyttökerta vievät turhaa tilaa kaapissani ja voin paljon paremmin kun vaatekaappini on toimiva ja turhat vaatteet eivät vie tilaa.

4. Jos et jaksa sovittaa vaatetta kaupassa jätä vaate ostamatta. Itse olen aikaisemmin syyllistynyt tähän ihan liian usein. Mitä järkeä ostaa jos jo kaupassa pohdit, että mahdollisesti palautat tuotteen?

5. Viimeinen neuvoni on, että yritä tasapainottaa muut elämäsi osa-alueet. Itselläni ostohimo väheni kun ymmärsin etsiä syitä siihen miksi ostan tarpeettomia asioita. Saatoin esimerkiksi olla stressaantunut koulutehtävistä ja sen sijaan, että olisin tehnyt sille asialle jotain saatoin lähteä keskustaan piristämään itseäni.



Suosittelen tsekkaamaan tämän ja tämän artikkelin säästämisestä. Mulla ne ainakin avasi entisestään silmiäni ja motivoivat säästämään entisestään.

Meillä on säästötilien lisäksi vielä vanha kunnon säästölipas johon laitetaan rahaa aina kun lompakkoon on tullut käteistä. Nämä säästöt kiikutetaan säännöllisesti sitten pankkiin. Tällä hetkellä suunnittelen myös pääpankkini vaihtamista sillä haluisin epossun. Epossun idea on se, että joka kerta kun maksat kortilla ostoksen summa joko pyöristetään lähimpään täyteen euroon tai vaihtoehtoisesti voit valita, että tietty summa lähtee tililtäsi oston yhteydessä.

Onko ruudun takana muita jotka suhtautuu säästämiseen näin intohimoisesti tai miettii eläkettä jo tässä iässä? :D

2 kommenttia:

  1. Todella hyvä postaus! Olen itsekin huomannut, että mitä vähemmän vaatteita minulla on, sitä tyytyväisempi olen ollut. Tein tuossa jokunen päivä sitten kunnon raivauksen vaatekaappiini. Vaikka joku vaate olisi todella ihana, tarvitsenko sitä todella? Tein muuten postauksenkin aiheesta: http://iinasaarinen.com/kohti-minimalismia-vaatteet

    Ja tuo on kyllä niin totta, että mitä enemmän on ostamatta juuri mitään, sitä vähemmän haluaa oikeasti mitään ostaakaan. :) Myös minusta on tullut todella nirso kaiken suhteen ja pikkuhiljaa sitä alkaa ihan tiedostamattakin säästää rahaa!

    VastaaPoista
  2. Tosi samanlaisia ajatuksia kuin mulla! Ite oon ollut jo pienestä pitäen tosi hyvä säästämään. Monet kaverit luulee että ostelen paljon asioita ja toki ostankin välillä, mutta he ei tiedä sitä osaa mikä menee säästöön. Muutenkin pyrin satsaamaan laatuun, tulee paha olo ajatella että ostaisin vaan kertakäyttökamaa. Oon nyt 25v ja muutama vuosi sitten saatoin ostella vielä kalliimpia juttuja, mutta se on jännä että sekin on nyt laantumaan päin :) Ja tokihan niihin juttuihin on säästetty, että ei ne sairaanhoitajan yhellä palkalla oo ostettu :D

    Kävin tammikuussa avaamassa asp- ja rahastotilit ja haaveena olis ostaa oma kämppä muutaman vuoden kuluttua. Mun filosofia säästämisen suhteen on kuitenkin, että ei oo mitään järkeä säästää 20tonnia kämppää varten jos kuolen seuraavana päivänä. Omassa työssä kun näkee että elämä voi olla hetkessä ohi. Eli pitää muistaa myös elää samalla kun säästää :)

    Toi epossu on maailman kätevin kyllä! Itellä menee 1e joka korttimaksusta ja mukavasti sitä rahaa kertyy itellä ensisijaisesti matkakassaan :)

    Terkuin Linda

    VastaaPoista