sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Velvet

Minulla on kulkenut koko aikuisikäni mukana lapsuuden Helsingin kodistani vanha nojatuoli joka on alunperin lähtöisin isoisoisältäni. Se on kulkenut minulla mukana jokaisessa muutossa asunnosta toiseen. Se on ollut verhoiltuna todella rumaan beigeen kankaaseen ja minulla on ollut ajatuksena viedä se entisöitäväksi. Sen tulen luultavasti joskus tekemään sillä tuoli kaipaa korjausta, onhan se pian satavuotias jo. Eilen sain kuitenkin ajatuksen, että katson miltä tuoli näyttää ilman sitä rumaa kangasta ja aamulla tartuinkin toimeen.

Paljastui kaunis punainen samettikangas. Kulunut se toki on ja hieman rikkinäinenkin mutta silti jotenkin arvokkaan näköinen ja onhan sametti tällä hetkellä todella trendikäskin. ;)



Minä rakastan sisustuksessa vanhan ja uuden yhdistämistä ja tämä melken satavuotias tuoli sopii kuin nenä päähän meidän melkein satavuotiaaseen asuntoon. :)

2 kommenttia:

  1. Ihan mielettömän hieno!

    VastaaPoista
  2. Vaude, upea tuoli ja sopii tohon nurkkaukseen kuin nenä päähän! Rakastan sitä kun vaatteita, astioita ja huonekaluja kulkeutuu sukupolvelta toiselle. :) Ekologoista mutta myös merkityksellistä.

    Ihanaa uutta viikkoa sulle. <3

    www.lily.fi/blogit/tyhja-ajatus

    VastaaPoista